Translate

tiistai 30. lokakuuta 2012

Me runoilijat


Me runoilijat,
sanojen riimien yhteen punojat.
Raiskaammeko suomenkieltä,
olemmeko jostain samaa mieltä.
Minä Juicea teille tarjoilen,
tekstiä naisen riimien janoisen.
Kuka viimeksi minulle sanoi sen,
lauseen lohduttavan viimeisen?

Tällä yhteisellä luovalla tiellä
tartumme sanamiekkaan.
Kera surullisen naisen,
tai miehen ovelan, tai vilkkaan.
Rakkaus satuttaa, se kiskoo
maton alta jalkojen.
Minä vielä täällä vikisen,
kirjoitan riimin kituvan,
sekä hikisen.
Mantraa elämän, mantraa zombien
kautta likaisten katakombien.
On iskenyt aivoihini epätoivo,
se riimeissäni soi nyt.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto