Aamunkoi, sisääni sen
myrkyn soi.
Sanat ylös pomppivat,
sisälläni suomenkieli
vilkkaasti soi.
Ryhtini riittää siihen,
että kylvää sitä,
mitä haluaa niittää.
Lokakuun yön tahdon
kirkkaaksi kynttilöillä
valaista. Synnyttää
lämpöä keskelle pimeyden.
Jäi unelmat pöydälle kapakan,
minä sain sieluuni iskun
napakan. Täällä kaikki
aina kaiken tajuaa väärin.
Sisälläni usein virtavat
riimien kuohuvat vedet.
Tänään nuolen vain
näppejäni.
Maailma vei kaiken
rakkauden, maailma
vei mieleni yksinäisen.
Ajatukseni hukkuvat
avaruuden lentohiekkaan,
ne leijuvat pois.
Katosivat keskelle
utopian,
nyt en ajattele mitään
minä.
Minun sielussani laulaa
vain kovaa Poseidon.
Sekoittaa pään tämän
zombieneidon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti