Rakkautta vain

Yö kietoi meidän mustaan samettiin,

pyöritti samaan atmosfäärin

mystiseen pakettiin.

Yhdessä joukolla laulettiin,

liukeni nesteeseen murheet

aikuisten.

Opettelimme yhdessä

ajattelemaan, toivotko

vuodet viisautta mukanaan?

Nyt on jo yö kaukana,

kyntensä on teroittanut

sairasmaailma.

Sinä olit yön menninkäinen,

minä päivänsäde olla sain.

Lauloin, ja lauloin,

tunsin sydämeni lentävän.

Kätketty sydämeeni on

tuon hetken kauneus.

Sinä olit minulle se Ande,

minä sain olla sulle Jean.

Tunsin sydämeni

villinä lentävän,

ylle tähtitaivaan,

ylle atmosfäärin.

Yhä unelmissani sen

yön tähtipeiton samettisen

ylleni käärin.

Sisälleni kätketty on tuon hetken kauneus,

ja silmiesi kristallinen kirkkaus.