Syyskuuntuuli

Sisälläni soi tuo

syyskuuntuuli jäinen.

Kuunnelkaa, tätä

syksyn luonnon sinfoniaa.

Tuulikellot jossain

parvekkeella,

antaa äänen elävän.

Elämäni ikkunat,

jo huurtuu pakkasöistä.

Taivallan kylmän syystuulen alla

, voin palelematta olla vain

paksun viltin alla.

Ihmisen elämä

syksyyn on tullut,

luonnonkiertokulku

kiertänyt ympyrän.

Elämässä kiinni

tänään roikun

yhä vähemmän.

Ollaanko jo tultu

siihen päätöspisteeseen,

että sairaudelleni

vallan luovutan.

Nyt olen yksin

elämäni raunioilla,

liikaa painaa

tuskanviitta

minun hennoilla

hartioilla.