Elämäni makasiinit tulessa,
ne rappuset tuhkana, joilla
teininä istuimme.
Kokoontuen katselemaan
poikia, ujosti punastumaan.
Viimeinenkin muistuttaja
siitä ajasta, poltettu
tuhkaksi.
Sydämessäni kuva siitä,
uljaasta rakennuksesta,
joka uhmasi ajan kulkua
viimeiseen liekkiin asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti