Auervaara on naiselle
se suurin vaara.
Mielin kielen,
hetken sitä lirkutusta
nielin. Sitten alkoivat
päässäni soida
kellot hälytyksen.
Puno mitä punot,
minulla on aivot,
järkeä täynnä
kuin pohjattomat
kaivot.
Jalat tiukasti maankamaralla,
minua ei hämätä
lirkuttelemalla.
Luottamus miehiin
vaan hävisi entisestään,
minusta
et kostunut.
En ostellut sinulle
kultaa hopeaa,
en tarjonnut
maallista mammonaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti