Yö kutoi verkkojaan,
kuin lukit läpi pääni
kietoen seittejään.
Ajatusteni unisten
kanssa päivää pakenen,
käy väsymys sisimpääni.
Uneen pian pakenen,
sitä pian tarvitsen.
Jo yönverkko zombien
on saalistamaan viritetty.
Väsymys minua painaa
suunnaton.
Sisälläni kuuluu
monstereiden ääni,
minä niitä pakenen.
Ne tahtovat kai leikata
irti pääni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti