Translate

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Minä ja hän


Me teemme muistojemme työtä,
me murheelliset sylikkäin.
Ei ole aikaa, ei sitä tähtivyötä,
jonka otteeseen sä kiinni
yksin jäit.
Me yhteen ympyrään kai
käymme, muistojemme myötä,
me yksinäiset juuri näin.
Se hetki yksinäisten, heikkojen,
ja yksipäisten, on kuin laiva haaksirikkoisten.
On poissa matkansuunta tärkein, se viimeinen.

Riisuisit yltäni sen murheenvyön,
viipyisit luonani, ajan tarpeellisen tien yhteisen
luomiseen. Ole minulle se yhteinen huominen.
Minä rakastaisin sinua, kun minulle hymyilet
noin. Viihtyisit päivään seuraavaan,
sinä riisuit minut hymylläsi.
Spanielin silmilläsi valloitit.

Olit se ainut kiintotähti, joka majakan luo
minut pimeässä yössä ohjasi.
Minä täällä kuutamossa,
sinulle serenadia kirjoitan,
olet minulle se hän joka merkitsee
kaikkia muita enemmän.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto