Jäätävä on pohjan tuuli.
Elämä on vain ulappa
sankareiden saarekkeissa.
Äänettömin kyynelin
joskus itken hetkisen.
Saan juoda maljan pohjaan,
sen katkerankin,
pisaraan juon sen viimeiseen.
On usein kaunista se
mikä muistoissa tapahtuu.
Rannalla tuulee,
ikävöin lämpöä ihmisen.
Tuuli hiuksiani tuivertaa,
kiharoitani pörröttää,
ilma yhä jäätävämmäksi käy.
En huomista voi ennustaa,
en näe yön saapuvan verhon
taa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti