Kotkan siivet ajatuksiinne
vahvoihin, ilmaan kantaviin.
Luoviin, paljon uutta
antaviin.
Minä hautaan kaikki
seitsemän päivää paperitähdet
pois. Parempi vain että
saan olla elämäni oikea
tähti.
Siinä ei auta mikään
juorulehti.
Minä tiedän mitä minä olen,
tiedän mitä haen.
Minä näen silmilläni
hyvin, yli tämän elämän.
Yli tämän hulluuden, sekä
ikävän.
En pelkää lentää yönselkään,
kera zombien. Olen nainen
tähti oman elämän, tämän
narrien näytelmän.
Minä murrun, minä kaikkeen
turrun. Hetken ryömin
tuhkassa revin vaatteeni.
Menetän hetkeksi,
tasapainoni,
aatteeni. Sitten ylös
nousen, kuljen suorin ryhdein
pystypäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti