Stumppasin sydämeni,
sammutin sen loputtoman
kaipauksen.
Olin valmis silmäni taas
avaamaan, uudestaan.
Sirpaleet ruukun särkyneen,
liimattiin taas uudelleen.
Nyt uutta laulua taas teen,
laulua talven rakkauteen.
Talvi jäistä routaa
vähitellen rappaa,
sillä tiilimuuria koristaa.
Löysin tieni, sinne
missä kukaan ei voilla
liian pieni ominen
unelmineen.
Kartan sinne piirrän
jäiseen ikkunaan,
otan suunnan kompassin
roikkuvaan.
Hiljalleen kanavan halki
käy jäähileiden kasvava tie.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti