Lokakuussa

Päivien poutaisten jälkeen on

aika ajan routaisen.

Ne taivaan portit,

osaltani pois suljettiin.

Ajatus taas mieleni

täyttää, vuodet pois

katoaa. Lokakuu

sen oksat, alastomaksi

puut riisuutuvat.

Niin sielunikin riisuu,

yltään säkeet runojen.

Minä en mielestäni

kirjoita, vaikka teksti

valtaa kokopään,

ulos sieltä pian livahtaa.

Joka päivä yhä uudestaan,

sanat myrskyssä ulos soutaen.