Ihminen

Teen muistojeni työtä,

ei ole koskaan

kauan täällä onni myötä.

Se voi karata aina jonnekin,

vaikka keskenyötä.

Hukkaan aikaan, hukkaan

rakkautta.

En kaipaa maallista

rikkautta, se sisälleni

onnellista majaa tee.

Minä rakennan taas

uudestaan itseluottamukseni,

kun entinen pääsi syksytuuleen

karkaamaan.

Ihminen hän, hankkii

muistoja maailmalta.

Niiden muistoesineiden

valta, kurkkii jostain

hyllyistä pölyn alta.