Kuinka saan sen sanotuksi,
välillämme ujoudesta
rakennettu suuri muuri.
Senpä tajusin juuri,
en sitä murretuksi saa.
Kaikki sanani vain ovat
pelkkää helinää.
Suomenkieltä rakastan paljon.
Siitä paljon irti saan, ujous
se
vain on liian vahva
kahva portissa
tielle rakkauden.
On elämä taas yhtä
kaihonkaravaania,
minä rakennan klaania
ujouden. Sillä mieleni
tiukasti lukitsen,
sanoja kieleni päällä
pyörittelen.
Puhelin polttaa kädessäni,
en yhtä numeroa käyttää
voi, siksi ei sinun
puhelimesi
tänään soi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti