villisti tuuli, joulukuun
ensimmäinen aamu
kalpeana nousee helmasta yön.
Missä ovat tontut, ja menninkäiset?
Sisälläni tanssivat riimit jäiset,
ja mieleeni hiipivät otukset itsepäiset.
Joutuin juokse jo luokseni tuuli,
tuo luokseni mies,
joka pimeyden keskellä
osaa naista rakastaa.
Kohta saapuu sydän talvi,
joulua kohti kansa vaeltaa.
Nyt on joulukuun ensimmäinen aamu,
en ole sanaton, en vielä haamu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti