Minulla ei ole enää mitään sanottavaa.
Minä sinulle rakkauteni tunnustin.
Sinä tiedät tunteeni , minä sanoihini
tukehdun.
Riimit virtavat, niin kuin tulvivat vedet,
minne kuljen, minne vain menen.
Kannan lauluja sisälläni, uusia sointuja virittelen.
Olen runotar, elämästä ymmärrän sen
rumuuden, sen kauneuden ansaan kävelen.
Kaunotar, ja hirviö rintarinnan käy,
ei alkua lopunjälkeen enää koskaan näy.
Rakkaus, se tunne suuri rajaton, siinä poistettu
maailmasta kaikki piikkilangat, aitaukset on.
Taas aamu soittaa ensiviuluaan, minä
sanoillani liityn päivän aariaan.
Yli virran soitto kuuluu, ääni käy
nyt on jälleen aika ylös nousta ponnistaa.
Niin kuin jousi joka viulun kielien
yli tanssia, aariassa saa.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti