Värit sydämen ne tarttuvat puiden lehtiin,
ruska pikku hiljaa saapuu taas.
On syksy,minut ylpeydestä puhtaaksi riisutaan.
Minä olen kohta tuonen morsian, ensin hiukseni
hopeakruunun yllensä pukea saa.
Vielä naista tarvitaan, synnyttämään tytär äitimaan,
tai ponnistamaan potra poika maailmaan.
Routa rajaa ääriviivat sydämen, minne
pakoon kaikki rakkaus meni, kaiho täyttää sydämeni.
Joutsenet auran kohta taas muodostaa,
Suomineito, missä immen itkuvirsikannel ?
Routaa tarvitaan, täytyy jääksi soittaa
koko maamme manner.
Kohta päivä uusi nousee taas,
minä kielet viritän kanteleeni kauneimman.
Sormet nostan kielten ylle, suljen sävelet
lämpimälle syleilylle.
Tanssi taivas, tanssi maa
minä nainen soitan, laulan, nosta ylös joutsenkaulan.
Anna ilmoille äänien tulla, tuutulaulun tuonen naiselle.
ilmojen impi laulaa itkuvirren, alla talven tulevan.
Alla Otavan oikullisten tähtien, missä ilmatar
äitisi on, missä isäsi istuu?
Seitsemän tähden alla, taivaan suurella ikkunalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti