Päivä nousee

Illan varjoon vaellan,
sillan alle Marjalan.
Valot sillan kaarien,
hyväilevät kaivaten.

Muistot kesän lämmön 
jälkeen jää,
ranta oli täynnä elämää.
Vesi yhä vähenee,
illat kohta viilenee.

Puut ovat täynnä omenaa,
pudonneet nurmikoita koristaa.
Usko toivo rakkaus,
surullisin kaipaus.

Vielä virta kuljettaa,
lauttaa kohti satamaa.
Syksy saapuu,
valot syttyy ikkunoihin.
Silloin yksinäinen ihminen,
toista etsii kaihoten.

Päivä nousee ,
laskee taas,
kierokulku elämän,
sille soitan sävelmän.
Mollissa se ei aina soi,
duurin soittaa joskus voi.