Viisaus ei asu virsikirjan
sivuissa,
ei lehtiä tippuvissa
metsänpuissa.
Sitä ei myydä torilla minkäänlaisissa
nipuissa. Siskoni sitovat
huivinsa
tiukasti päänsä ympärille.
Kulkevat hunnutettuina
pitkin kaavuin.
Minä alasti unissani torilla
tanssin.
Pelaan kanssasi räsypokkaa,
tai läpi
vien yksin sen kauhean
pasianssin.
Aamulla, kun minä herään,
ruusunterälehtiä
varpaan välit ovat niitä täynnä.
Missä olen unieni matkalla
käynyt?
Missään ei niitä ruusuja näy
nyt.
Sieluni peilissä kuvastuu
sumuinen lähde.
Olen vanha nainen silti
kostea,
kuin upottava petollinen
suo.
Kutsun nuoria sulhoja
lähteeni luo,
olen yhä hehkeä, kutsuva
impi.
Yhtä petollinen, kuin se
vaarallinen rimpi.
En kaipaa märkäkorvien
seuraa,
olen vailla sitä yhtä
vakaata parisuhdetta.
Kaipaan omaa kypsää heilaa.
Silti silmäni nauravat ,kun nuori
mies
katsoo minua, ja poskensa
punastuu.
Se ehkä pikkuisen imartelee,
kun vielä hehkun, olen niin
kuin
arvoitusten Metafora.
Silti olen kuin lukittu Pandoran
lipas, josta
vain kätesi avaisi suljetut
lukot.
Ei minua kiinnosta ne miehet,
niin kuin
uppiniskaiset riikinkukot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti