Aikamatkalla

Maailmani jostain löysin,
se avaruudessa roikkuu
löysin köysin.
Sen vieressä mollottaa
joskus se kuu kuin juusto
tarjottimellaan.
Unessani minä tiedän kuinka roihun
sytytän, sinun sielun kaasuhellaan.
Matkalla utopiaan törmään
enkeleiden pumpulipilvi tutkaan.
Sielussani kellot soivat,
kerubit sisälleni sanat ankkuroivat.
Uni  hieno on, silti kaipaan vain sinun
viereesi.

Olen se nainen satujen
sanojani ylös kirjoitanko katuen.
Kauan sitten eksyimme yhteiseen kiintotähteen.
Sisältäsi löysin sen yhteisen voimanlähteen.
Minä elän maapallolla, sisällä sielu aikamatkaajan.
Galaksien väleillä sanoillani vaellan.
Kaasukehät ympärillä planeettojen,
se on niin kuin räjähdysalttius välillä ihmisten.
Parisuhteesta yhä täällä haaveillen,
kuitenkaan siihen enää usko en.
Olen nainen pariton, sielussani vain irrallaan
se parini on.