Tajunnan virtaa pitkin

Tajunnan virtaa pitkin
kanoottini kulkee yön
kuunvalon merkitsemää
virtausta pitkin.
Olen Pokahontas,
voimakas nainen,
samalla henki, ja kuolevainen.
Minulla on voimaa
antaa virran viedä.
Voimaa jakaa rakkautta
rajatonta.
Nousen kanssa kuutamon,
vedenrantaa kulkemaan.
Sieluni saa kojootin,
ulvomaan kuutamoon.

Sydämeni aina joutuu,
näkyväiseen kiintymään.
Kerta kerran jälkeen pettymään,
olet ainut ikäväni arvoinen.
Mies kuu kasvoinen,
patajätkä pariton,
missä korttipakan toinen pari on?

Olen matkalla viimeiseen kotiin.
Tunnetko vielä rajan takana minut?
Olen kasvanut kurilla,
kovilla sormilla kuritettuna,
maailman orjattarena.
Ilman rakkautta minut jätettiin,
pimeimpiin nurkkiin piilotettiin.
Sieluni syntisenä kivitettiin.