Helminauha

Aamu helminauhaa taas pujottaa, sen aikaan saa tuhat kastepisaraa.

Niin hetkiseksi saan kaulalleni sen aamun kokoaman nauhan. Päivän myötä,

haihtuu se pois. Niin kuin loistokkuus jo meille unta olla vois.

Näin maailmalla kerrottaan jo uutta tarinaa. Ne tarinat ovat sydänten

helminauhaa, vahvaa ajan muistojen patinaa. Niitä osaavat ylpeänä

vain kantaa ne, joita muistot hellästi hellivät.

Päiväni pois kuluneen

ohi kuljin taas, ja hetket nämä muistojen arkkuun suljetaan.

Kohta koittaa sekin aika, että tyynesti hiljaa rauhoitun.

Silloin keinutuoli ,ja liike sen on illoin hetkeni harmoninen.