Kylmät kasvot kaupungin,
minne kesän hukkasin.
Ehkä piilotin, sen klovnin taskuihin.
Syyskuu, laulaa sadepisarat taas,
ja luonto maalaa maisemaan,
kun halla öisin ratsastaa
yli peltojen, ja lakeuksien.
Niin pieni onkaan ihminen,
ja valokuvin tallettaa hän
ystävä nyt maailmaa.
Taideteokset valtavat
luo kamera, ja hän.
Syyskuu saapui luoksemme
taas, ja tartun käteen ystävän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti