Pian

Pian putoaa puitten
kesäiset lehdet.
Outo nainen aiheuttaa
pahennusta,
sielu vailla pelastusta.
Juicen jalanjälkiin,
kirjoittaa mantraa
suomenkielen
sanoja, piiskaa laukkaan hän.

Suonissa vielä
veri kiihkosta
villinä virtaa.
Ohi uutiskynnyksen
joskus
kirjoittaa hän,
saa aikaan
suuren hälinän.

Aamunkoi, sielussa
sanoin syntyvin purppuroi.
Pään menoksi sanat
koituvat, kun
lauseeksi peräkkäin
jonoon marssivat.

Ihanteena on siemen
suuren filosofin,
sen jonnekin kansiin,
kirjoihin piilotin.
Tänään eksyn filosofian
pyhään labyrinttiin.
Toivon, jotain viisautta
päivän antavan.
Yli uutisvirran hyvyyden
tuulen viestin kantavan.