Elämän jano

Kiviset tiet, asfaltin kaipuu

pyörien alla. Pelargoniat

kesäisin kukkivat mummon

verannalla. Talvisin viettävät

siestaa vintin ikkunalla.

Lainatut lauseet, kaipuu

vapaudesta. Ei onni aina

kauan kestä. Vaihtaa

paitaa niin kuin naista.

Auervaarat ne ovat aina,

se irtipäässyt tunne,

päivä päivältä samanlaista.

Aromeja entisajan apteekin

tiskien alta. Kaupan

salmiakki ei koskaan maistu

samalta.

Elämän jano se kuivaksi

kurkkuni jälleen saa, syyskuu

hallaa jo ajatuksissa odottaa.

Kerjääjien valtakunta,

anna lantti, anna almu.

Rikkaan kukkarosta ei

ropo irtoa, silmissään

vain kiiltää rahanhimo,

sekä auringossa hohtava palmu.

Palmurannan kutsu

kuiskii taas.

Rahakas, ja mahakas,

joku voi olla piilo sellainenkin

varakas.