Silmämme suljemme, tai laput
silmillämme sokeina kuljemme.
Mikä on tiemme alku, ja
päämäärämme. Mitenkä jaksamme
pärjäämme? Kuinka kaiku vain
vastaa häntään pienen ihmisen.
Mistä löytää apu, ja helpotus
tuskaan sydämen.
Olemme kuin alkioita, joita
hämmentää taikapadassa
suuri paha noita.
Hätä on suuri, ja avun saanti
aivan mahdoton. Vallankahvasta
lujasti kiinni pitää mies,
jolla vallantahdolle liian vahva
tahto on. Antipatinaa, ajan rattaiden
natinaa. Maanantai maitojunan
jättää kiskoille eilisen,
mikä on kuvastin, heijastus
peilin sen. Seitsemän vuoden
murhenäytelmää , se seitsemän
kertaa kuvaansa kerta kerran
jälkeen heijastaa.
Pienen ihmisen tuskaa,
norsunluusydän, se on aika
on aivan liian mustaa.
Pappi taas kahvia liikaa juoda saa.
Hector laulaa vanhaa melodiaa.
Silmämme suljemme, tai laput
silmillämme sokeina kuljemme.
Mikä on tiemme alku, ja
päämäärämme. Mitenkä jaksamme
pärjäämme? Kuinka kaiku vain
vastaa häntään pienen ihmisen.
Mistä löytää apu, ja helpotus
tuskaan sydämen.
Olemme kuin alkioita, joita
hämmentää taikapadassa
suuri paha noita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti