Yksinäisyys

Tämä on taas näitä iltoja,
kun yksinäisyys minut
liian vahvoin peitoin piirittää.
Ystävää kaipaa tämä sydämeni,
se on polku, tie, ja määränpää.
Kuinka roudan alta voi
rakkaus ulos kasvaa, kevääseen kurkottaa.
Olen täällä kylmässä kuilussa,
paikassa pimeässä. Ei ole minulla
tiedossa seuraavaa siirtoa,
pelkkää jäätä taikka vesiliirtoa.
Sitä se on yksinäinen elämäni tää,
tammikuu nauloja talven arkkuun kiinnittää.
Kavahdan pimeydenmustia siipiä,
tahtoisin olla kesän perhonen, se 
lämpimien ilmojen kiipijä,
täynnä tarpeellinen määrä vahvoja siipiä.


This is another one of these nights,
the loneliness of me
too striking peitoin lay siege.
A friend in need, this heart,
it is a path, road, and destination.
How can frost over
out of love grows, reaches for the spring.
I'm here in the cold abyss;
in a dark place. I have no
aware of the next move,
pure ice, or hydroplaning.
It is a lonely life,
January nails in the coffin of the winter draws.
The ways of the dark black wings,
I would like to be a summer butterfly, it
the weather gets warmer climber,
filled with a sufficient number of strong wings.
@ tanninen satu