Illalla minulla on usein nälkä,
unta tarttumassa kiinni hiuksiini.
Väsymys synnyttää omat runonsa,
riittää, kun kirjoitan sanan
kerrallaan. Ne tanssivat riviin
peräkkäin kuitenkin.
Sisälläni polttaa tuli sanojen,
riutuva raastava kaipuu
ilmassa riippuvien riimien.
Kiinni ne otan, paperille
kirjoitan, runon ruusuntuoksuisen.
Tai luon tuskasta raastavan sävelen.
Minun ajatukseni kiertää tätä
maailmaa, olen maailman kansalainen.
Riimejä tanssittava Suomalainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti