Joskus

Tartun jällen kitaraani,

sen kielet soivat kutsuen ,

mollisointuja hetken kuuntelet.

Sinä joskus minut nostit

jaloilleni seisomaan,

kiitos siitä, blues hetken

maailmaani hetken jälleen pimentää.

Illan hämärän myötä,

mieleni puhtaaksi lakaisee muistot eilisen.

Joka päivä jotain uutta kirjoitan,

eilistä kaipuuta hoen.

Tätäkö on tämä elämä läpi

tuhansien tuulien, sieluni taas kantaa

uutta sointuvaa sävelmää.

Vieläkö tulee päivä jolloin

ystävä tarttuu käteeni kaivaten,

sitä en voi tietää, en voi ajanarvoituksia

ymmärtää.