Kuka leikkaisi pienen palan taivasta onnettomalle.
Antaisi hellän kosketuksen kodittomalle.
Kauneutta niin katoavaista, turhaa unelmaa
viisautta onnea, etsit vieraista maista.
Pian räntää sataa taas, se pimeyden hetkiseksi
sisältäni pois piilottaa.
Minä niin kuin kyy nahkaani luon taas,
turhaan unelmia kannan sisälläni, annan hymyn
lohduttomalle.
Hämärä minua hyssyttää, niin kauan kunnes
valkoinen on taas maa.
Taivas on kaikille avara , sekä suuri, välillämme
on se korkeamuuri joka meidät toistamme erottaa.
Meidän on täältä joskus pois lähdettävä,
laitettava kädet nämä rinnan päälle lepäämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti