Vain keijut, enkelit osaavat lentää.
Aika ehkä selkääni siivet osaa kasvattaa.
Haaveillaan vaan, noustaan utopianilmalaivaan
kantavaan. Satujenmaa minua osaa
runoissani tuudittaa. Antaa matkaa niin
monta utuista keijujen luo, menninkäistenmaailmaan.
Tyhmät kalliit päivänsä tuhlaavat nukkumiseen.
Kuka keijukaisen loistavan auringonvalon sammuttaa?
Se on menninkäinen, itsepäinen, särkee kaiken
kauneuden päältä maan. Minun liekkini se on
kituva keijunvalo, keskellä tammikuun
sammuva ilta-auringonkajo.
Pimeys saa naista satujenmaassa keinuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti