Näetkö saman ystäväni,
niin monet kerrat ollaan
vierekkäin istuttu,
jaettu ajatuksiamme.
Näetkö viikatemiehen kannoillani,
sillä on isäni hahmo, ja se
viihtyy rinnallani
Kuume kurkkuani kuristaa,
en hengitetyksi ilman kipua saa.
Pimeydenruhtinas vierelläni ratsastaa.
Joko aika naulaa arkkuani kiinni,
joku lopunalku edessäni häämöttää?
Hukkasin pois jo sen rakkauden,
joka on johtotähti onnellisen ihmisen.
Aurinko nousee, laskee taas,
kunnes kuume kurkussani liikaa kuristaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti