Luonnonlapsi

Yö aina vierelläni valvoo,

kansakunta sanojeni lentoa

hetken pimeydessä palvoo.

Sanojenvirta se on lahja tähtien?

Tunnen voiman sisälläni

se kasvaa, kerää voimiaan,

kunnes keväänpajut puhkeavat kukkimaan.

Annan elämälle uuden tilaisuuden,

näen sydämellä, kuulen nöyryydellä

äänet ajanrattaiden.

Katso kuinka taivaantähdet voi silmistäni loistaa.

Katso kuinka kukkahaurain

kevään puhjetessa taas syntyy, kasvaa, versoaa.

Se on niin kuin nuori neito, joka

naiseksi kasvaa, kukkaan pikkuhiljaa puhkeaa.

Taas sydämeni yli myrsky kulkee,

saa uuden kevään joskus uudestaan syntymään.

Onnenlasta kannan sisälläni, se

uutta voimaa saa kasvattaa.

Olen se luonnonlapsi joka koskaan sopeudu

ei maailmaan aikuisten.