Ei seurakunta enää seuraa kuntaa,
paimen sauvoineen näkee ikiuntaan.
Suomi on moraaliltaan ylväs, luulee
olevansa Euroopan tukipylväs tärkeydessään.
Minä runojani kirjoitan, tuskin
kaikissa niissä mitään järkeä nään.
Tulisipa jo kunnontalvi ja valo särkisi
hämärän hyssyisen sään.
Olen nainen puhumaton, sanat päässäni
jylläävät paperille ,tietokoneenruudulle
siirtyvät tohkeissaan.
Runoihini vuodatan vaikeuksia maan,
olen elämäreunassa kiinni,
siinä roikun kunnes nukahdan unelmiini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti