Maljani on täynnä

Sydämeni täyttää autius, sillä majani on täynnä.
Katselen taivaanrantaa. Aurinko on jo noussut korkealle eikä minulla enää ole    kiirettä minnekään. Mieleni on tyyni, vaikka odotuksen hetki ohi jo on . 
Ajattelen kulunutta elämääni ja muistelen menneitä aikoja.
Enkö ole koko elämäni odottanut?
Enkö silloin ja silloin toivonut aivan turhaan? 
Ja eivätkö kaikki ole tulleet, joita olen odottanut?
Niin moni jätti luokseni kutsun huomioimatta.
Leikin yhä veljeni kanssa, vaan sydämeni ei enää ole leikissä mukana. Odotan Häntä. Hän on kerran luvannut tulla.
En kuitenkaan usko, että hän saapuu enää milloinkaan.
Näen ihmisten kiiruhtavan ohi. En juokse sisään, enkä sulje sieluani. En liioin itke silloinkaan, kun kuvainnollisesti kynsilleni tallataan.
En häpeä olla enää nainen, en ystävä kenenkään.