Rakkautta raastavaa, ystävyys
sisälleni rakentaa.
Unelmat eilisen, on kuvastin
peili koittavan aamun, huomisen.
Ystävyyttä maailmantappiin asti,
sitä ikävöin aivan kauheasti.
Yö minut unestani kesken kaiken herättää,
laulu ystävän, vain sisälläni lohduttaa.
Niin paljon arvostan, ystävyyttä,
eikä aivan syyttä.
Niin kaikupohja elämän se takaisin vastaa,
jos joskus jollekin tarpeeksi hyvää teet.
Voit sen jälkeen leikata rakkauden satoa,
kuivata pois joskus ne katkerat kyyneleet.
Sisällämme voimme olla niin kuin
kotkat vapaat, yllä laakson poutaisen.
Siivet vahvat kevyesti kantavat, päällä unelmien
kultaisten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti