Suomi vastaan Afrikka

Näen suuret silmät tummista kasvoista
ulos pullistuneet, niiden ympärillä
lentävät vain levottomat kärpäset.
Äitimaan rinnoilla itkevät lapset
aliravitut, Afrikka siellä jäljellä
onko ainoastaan ihmisyydestä sirpaleet?

Houkuta minua ei maine, ei kuuluisuus.
Kaipausta sisälleni kasvattaa vain uusitilaisuus.
Valkoinen on väri Suomen talvien,
sinivalkoinen väri lipun sen , mikä 
tuulessa liehuu vapautta hulmuten.
Kaarisillan kauneimman runossaan rakensi 
kirjailija, sitä runoa niin paljon rakastan.
Haaveissani maailma ilman nälkää ,rajoja
joskus on, keinuu rauha, sekä rakkaus
vain kehdossa runoilijan.