Sinua kannan
mukanani,
olet niin kuin
vuorovesi,
välillä lohtuni,
välillä taakkani.
Kaukaa kuulen
nauruasi,
tahdon sitä omin
korvin hyväillä.
Jostain kaikuu
sävel tuo,
kauan sitten
kadotettu
laulu tuo,
kevätpurojen
lorina sen
musiikiksi luo.
Milloinkaan ei
kukaan toinen
ole suudellut
sieluani
niin kiihkeästi,
niin kuin
sinä aina teet.
Sytytä valo
majakkaan,
ajatukseni
kiertää pimeällä
merellä kehää.
Laivani on
nimeltään
Haaksirikko,
ajatukseni
häkkiin kahlitaan.
Silloin kun kevät
saapuu, häkkini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti