Tahtoisin tuntea sen saman tunteen minkä
kotka tuntee lentäessään, kun sen siivet
vahvoina kantavat.
Minulla on suuri ikävä ystävääni
miestä jonka sävellykset , laulut
sisälläni arkipäivään iloa antavat.
Minä olen minä, ja ystävä tärkeä olet sinä.
Kaikki maailman karkuteillä olevat sanat
tänään ilmassa lentävät jyväsinä.
Ystävyys se on yhtä suurta tunnetta,
sen kotkan laakson yllä lentävän.
Minä tähän aamuun herään, tunnen
sisälläni sen suuren ikävän,
välillä ystävän, ja filosofian.
Sanojansa, ääntänsä liikaa kaipaan niin.
Maailma on tässä, ja nyt ikäväni kaikua
joka korvissani soi näännyksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti