Unessani juoksen mä paljain
jaloin, ilman hyppään niin kuin
kauris miljoonin tavoin.
Tämä uni kantaa läpi yön,
hattaraa, kuin pumpulia siinä syön.
Tämä uni vie minut kauas pois,
sinne missä kissankellojakin olla vois.
Hiuksissani lentohiekkaa,
teroittaen samurainmiekkaa.
Allani on uljasratsu,
perässäni tyhjätasku.
Luoja miten kauniin,
sekä komean miehenjoskus loit.
Afroditen pojan syntyäannoit.
Meidän piti olla pari,
yhdessä nousta tähtiin.
En ole koskaan suudellut sua,
silti olet minun ikuinen unikuva.
Mä luulin olevani terästä,
joka ei koskaan murru.
Nyt laitan kaiken alle surun-naamion.
Outo meidän vetovoima,
ajan hyvin patinoima.
Vain sinä pystyt siihen,
mihin muut ei koskaan kykene.
En tiedä mistä tulin,
mistä minä ilmestyin,
takaa avaruuden aikakirjojenko
saavuinko jostakin?
Se tunne oli jossain,
piilossa kai komerossain.
Alla vaatevuorten valtavain,
jonka alta tämän
sammumattoman tunteen
ehkä löytää sain.
Kaksi maailmaa, kai rintarinnan
ratsastaa. Joskus hyppään toiseen,
ajanrattaat vinoon hetkiseksi
vinksahtaa. Yön unet leikkii
sinun kuvillasi, minä
olen nainen itsepäinen.
En tahdo olla leikkikenttä
miehen itsepäisen.
Kiertotähdet maailman,
sinä sielustani varastit
palan valtavan.
Unissani sielumme
samaa unta kelataan.
Tämän maailman kaksi
yksinäistä, räsypekkaa
yhteisessä unessamme
pelataan.
Olen uneni unohtamaan
liian jääräpäinen,
nainen liian itsepäinen.
