Ystävä pettää, ja
toinen jättää,
myrskyvaroitus tunteissa
,
kaikki vähän mättää.
Ei ilmaa siipien alla,
mikään ei ylös nosta, ajatus ei kanna.
Sanojen viidakko, tai labyrintti,
auringonpaistetta, silti pimeä, pää sekä vintti.
Itseni tähden minä tulen, ja lähden,
itke en koskaan muiden nähden.
Toukokuu tolpan pystyttää,
soisen vetelän lammen rantaan.
Ajatus piiskaa, runoratsua
laukkaan kantaa.
Tyhjyyden tunne päivieni yllä,
toukokuu silti kohta saapuu,
sen kutsuun vastaan kyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti