Rakkaus on renkinä arvaamaton,
se usein tatuoi kasvoillemme
jäljet vuotavien kyynelten.
Kiirastuli, tuonensyli
kutsuu meitä vaieten.
Aika repii meitä eroon toisistamme,
saanko käydä suojaan
maailmanmyrskyiltä
hetkeksi syliisi sinun.
Siinä keinuisin siinä hiljaa,
niin kauan kunnes ollaan tuonenviljaa.
Minä laulun sanoitan, sen
sinulle säveltäväksi ojennan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti