Minä olen
tässä, sinä siellä jossakin.
Muistan sinua
ajatuksin hellin kaipaavin.
Silloin
joskus, kun rakkaus minut elävältä syö,
sisälläni sykkii
lämmin veri,
on
levottomuudella suurityö.
Vasta maailmanlopussa,
seisoo tyhjyys elämässä.
Silloin kaikki
häipyy,
tänään on
vain nyt.
Eilinen on
usvaan kadonnut,
tulevaisuus
onnen ehkä tuo
taikka ei.
Kauniit muistot kasvavat
aina
sisälläni kuin tuulessa heiluva timotei.
Kuvasi
sieluuni tatuoitiin, mitä
minä sille
näylle siellä teen?
Tiedän,
pienin ratas maailman koneistossa olen.
Jonnekin sanojeni
taakse piiloudun, runon sinulle kirjoitan.
Silloin voi taas
uusi aamu kirkkaana sarastaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti