Keväisen veden rantaan
askeleeni käy.
Ei rinnallani toista
kulkijaa näy.
Viileän toukokuun
samettinen poski,
yöllä unessani
poskeani koski.
Viilensi ikävää,
kaipaan ihollesi,
saapuisitko
luokseni, ja
tarttuisit minun käteeni.
Pelkäät liikaa
rakastua,
vaikka haluat minua.
Sinä minua aina
ohimennen suutelet,
kun ohitseni kadulla
kävelet.
Yhä meillä ovat
yhteiset sävelet.
Niin kirkkain silmin
ollaan me vielä
tähdet tämän yhteisen
elämän filmin.
Rakastan kevään
kaihoisaa melankoliaa,
kesän usvaisia
lämpimiä öitä.
Halajan pieniä onnen
muruja,
en kaipaa murheita, en
loputtomia suruja.
Elämä esirippunsa
joskus eteemme
sulkee, joskus sen
hetkiseksi raottaa.
En tahdo sinua tällä
elämärattaissa kadottaa.
Tämä hetki tässä, on
onnea taikka kaipausta
täynnä. Kaikesta
suurin onni on täällä
omistaa suuri joukko
rakkaita ihmisiä.
Olen ikuinen oppilas
elämän,
sille teen usein uuden
sävelmän.
Elämä se joskus on
kuin liikaa kuohuva koski.
Toisinaan taas liian
tyyntä, myrskytöntä ulappaa.
Yksi tarina sopii
lauluun kerrallaan,
toiselle taas uusi
laulu tarvitaan.
Keväisen veden rantaan
askeleeni käy.
Ei rinnallani toista
kulkijaa näy.
Viileän toukokuun
samettinen poski,
yöllä unessani
poskeani koski.
Viilensi ikävää,
kaipaan ihollesi,
saapuisitko
luokseni, ja
tarttuisit minun käteeni.
Pelkäät liikaa
rakastua,
vaikka haluat minua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti