Elämä se kiertokulku kasvavien
dna-ketjujen. Alkuja, kasvuja,
loppuja aalloilla maailmankaikkeuden.
Tänään minä oman koneistoni rattaissa
epätoivoa, surua, pyörittelen.
Olen niin kuin lapsi kehossa aikuisen.
Avoimin silmin silti ahdistukseni
keskellä maailmaa katselen.
Huominen se on ahdistavapallo
joka kurkussani kuristaa..
Askeleeni kaiut, raskaasti asfalttiin
luo rytmin sisälläni kasvavien kyynelten.
Joka pieni hetki jossain syntyy elämää,
samaan aikaan sitä haihtuu pois,
ja ajanrattaiden väliin poistuu, katoaa.
Alkuja, loppuja ,dna-ketjujen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti