Unelmista suurin on saada rakastaa

Tänään täällä rakkautta pakenen.
Syvästi tunteista vaikenen.
Maailma en ole sankari, olen pelkkä
erakko, yksinäinen pohjaan uponnut ankkuri.
Sanoja päivien yli kevyesti pallottelen.
Yksinäisyyttä sanojen viidakkoon aina pakenen.
Sisälläni sammui se viimeinen unelma,
olen nainen kalpea kuin lakana.
En usko olevani mikään pakana.
Milloin kirjoitettu on sana viimeinen,
sen jälkeen iäksi täällä vaikenen.
Unelmani ne ovat upotettu, 
säilötty kurkkusalaattiin ja kansi lujasti suljettiin.
Minä ajatuksissani istun lapsuuteni kellarissa,
Aku Ankkaa lujaa puristan, kunnes luen
sanan kaikkein hauskimman.
En uskalla enää koskaan kenellekään kertoa.