Illuusio

Saapui yö, joka
sitoi meidät seitin
lailla mustaan samettiin.
Oltiin niin kuin kiiltomadot,
toisiemme kutsun löyhkään antauduttiin.
Oli hetki, jolloin oltiin me
vain yksi kokonainen ihmisyys.
Se pieni hetki, jolloin pois
riisuttiin ympärillemme
puettu itsekkyys.
Niin tahtoisin sen hetken
vieläkin jatkuvan.
Vaan saapui aamu valoisa,
ja vei sen illuusion pois.
Ei me oltu Peppi ja Illusia,
vaan öinen kiiltomatojen
paritanssi, haihtui valon myötä pois.

Arrived at night, which 
bound us saithe 
Law of black velvet. 
We were like gloss worms, 
we would call stench to surrender. 
There was a moment when we were 
only one entire humanity. 
It's a small moment, when out of the 
stripped of around 
dressed selfishness. 
So I would like the moment 
still continue. 
But arrived in the morning light, 
and brought it out of the illusion. 
No, we had been Peppi and Illusia, 
but night-gloss worms 

a couple dancing, the light faded away.