Keväthuumaus

Haikeus talutti kauneuden kotiin,
oli valmiina parisuhdesotiin.
Toki se hetki silloin oli suuri lumous.
Ajatusten taustalla salaa silti
hiipi jo elämän barrikadille vallankumous.
Sametinmustassa yössä taivaan tähdensakaralla,
oli apatiansiemen enkelillä pilvipatjan alla.

Sukupolvienketjun suututtama Jumala.
Alkuräjähdys, ja ikuinen palavan paratiisin
kyynkäryinen omenasiiderin aikaansaama humala.
Helmat hulmuten käy niitylle käy mies
naisen kleningissä. Niin kuin Anttila laulussa
ampaisee. Sehän on vain elämästä pieni katkelma,
yksi ainoa kulunut klisee.