Olen tässä, ja nyt maailmanmelskeisiin
kovin väsynyt. Kuinka voi pyöriä maa,
kuinka kesäisin horsma kasvaa osaa?
Kuulen korvissani vain äänet myrskyjen,
ja näen kuinka maapalloa saastuttaa ihminen.
Raha, ja valta jatkavat taisteluaan,
kuka milloinkin vallasta pois potkaistaan?
Jossain merenpohjassa salaa surullisesti laulaa
Poseidon,
kun öljyyn tahrittiin hiukset kauneimman merenneidon.
Äitimaa keinuttaa kehtoaan, Suomessa Talvivaarasta
uutisissa yhä jauhetaan. Minä olen tässä ja nyt,
joulukuun kaiho ja odotus, on sisälleni kiinni
jäätynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti