Joulukuu

Anna minulle armahduksesi,

ojenna minulle luja lämminkäsi.

Liian moni hieroo vain suolaa

minun haavoihin, minne kaikki

lämpö ja empatia maailmasta

piiloon meni. Maailma se

ainoastaan särki sydämeni.

Nyt joulukuu valkoiseen lumivaippaan

puki koko Suomenmaan,

jään itsenäisyyspäivää odottamaan.

Syksynsävelet jo laulettiin pois,

että talvi meille vihdoin tulla vois.

Minua kukaan ei pyydä aamuteelle,

ei anna elämävettä sielulleni kuihtuneelle.

Häntä rakastan paljon, kuka rakastaisi

minua hiukan, taikka enemmän.

Nyt on joulukuun, ja runoistani,

soinnuistani lukee, sen melankolian,

ja kahleet puristavat keskellä pimeyden.